epäkesko

Luonnoslehtiö piipahti juurilla Pohjois-Karjalassa mukana kesällä.

Tässä olen vasta matkalla Joensuuhun..

Joensuusta menin mökille muutamaksi päiväksi itekseni. (Hyvin) vähän tuherrusta sain aikaan mökillä kaiken lueskelun (omat kirjat plus jos jonkinlaiset saunansytykelehdet!), saunomisen, pyöräilyn, valokuvaamisen ja luonnon seurailun lomassa. Mutta muistot on mukavat, kun ”kuihtuu kesäinen maa…”

Kyläkaupalle pyöräily oli niin kivaa että teinkin retken joka päivä, vaikken sieltä mitään ois tarvinnutkaan. Maisemat! Peltoa, hevosia ja lehmiä, porottava helle.

Minun on aivan helppo olla useampi päivä yksin ja puhumatta kellekään mitään. Mutta jossain vaiheessa sitä huomaa puhelevansa sammakolle…Saunalla asuu pieni ruskea sammakko joka pongahti joka ilta jostain eikä tuntunut pelkäävän ihmistä ollenkaan. Istui vaan ja katteli.

Saunominen on mökillä vielä asteen verran pyhempi toimitus kuin kaupungissa. Tuntikausia voi vierähtää, ensin lämmitystouhuissa ja vettä kantaessa järvestä, sitten itse saunominen, järveen pulahtelu, jäähyllä istuskelu. Meditatiivista.

Sitä saattaa ihminen vallan liikuttua, kun katselee kaunista kesäiltaa itekseen mökillä ja keittää iltateetä, avaa radion ja sieltä soi fonisoolo Pekka Strengin biisissä ”Katsele yössä”. Täydellistä!

Jo muutama päivä yksin maalla tekee niin hyvää että jaksaa kaupunkia ja ihmisiä ja hässäkkää taas.

Kategoria: elämää.